Yhdistyksen toiminta ja reissuraportit

Ajatus FC Hossan perustamisesta käynnistyi kevättalvella 2006, ensimmäisten Pienvenekalastusten SM-kisojen järjestelyjen yhteydessä. Virallisesti yhdistyksen perustamisesta päätettiin 15.11.2007 pidetyssä puhelinkokouksessa, jossa seuran viisi perustajajäsentä päätti yhdistyksen perustamisesta. Yhdistys toimii toistaiseksi rekisteröimättömänä aatteellisena yhdistyksenä jäsenten sopimien sääntöjen ja yhdistyslain pohjalta. 

Yhdistyksen kotipaikaksi valikoitui Hossan kylä Suomussalmen kunnassa, koska lähes kaikilla perustajajäsenille oli ennestään sidoksia kylään. Hossassa on erinomaisen monipuoliset kalastusmahdollisuudet ja jo aiemmin Hossa oli valittu mm. erinomaisten palveluittensa johdosta Pienvenekalastuksen SM-kisojen pitopaikaksi. Siten Hossa oli luonteva valinta yhdistyksen kotipaikaksi.

FC Hossa toimii itsenäisesti, kuulumatta mihinkään valtakunnalliseen kalastusjärjestöön. Siten yhdistyksellä ei ole minkäänlaista edunvalvontaroolia, vaan FC Hossan toiminnan ainoa tarkoitus on tuottaa elämyksiä ja mukavaa yhdessäoloa jäsenistölleen ja muille kalastuksesta kiinnostuneille henkilöille. FC Hossan jäsenet harjoittavat kaikenlaista vapaa-ajan kalastusta aina perhokalastuksesta verkkokalastukseen, mitään kalastusmuotoa ylenkatsomatta.

Yhdistyksen näkyvin toimintamuoto on vuosittain Hossassa järjestettävä Pienvenekalastuksen Suomen Mestaruuskilpailu. Lisätietoja kilpailusta saa ylläolevan linkin kautta.

Pienvenekalastuksen SM mainos

FC-Hossa går til Norge! - Merikalastusta Grovfjordissa 3-6.6.2010

Fishing Club Hossa järjestää jäsenilleen kalastusmatkan Norjaan Jäämerelle. Luvassa on hienot maisemat, mukavaa yhdessä oloa ja toivon mukaan myös isoja kaloja. Katso lisätietoja alla olevasta esitteestä.

Grovfjord 2010

Reissuraportteja ja kalastuskuvia

Kuhanuistelua Hossassa 2007
Norja/Lavangen kesä 2007
Verkotusta Liminganlahdella
Andörja 2008 - Kevätreissu jäämerelle
Kaldfarnesin kissat -FC-Hossa merikalassa Senjan saarella
Hauki Antin ennätyshauki
FC Hossan Pääsiäispilkit 2009
Nälkämaan miehet altavuonolla

Kuhanuistelua Hossassa 2007

Kuhanuistelu Hossan järvillä on ollut viime vuosina yksi FC Hossan jäsenten mieluisimmista kalastustavoista. Mikäs sen miellyttävämpi tapa viettää aikaa kuin istuskella lämpimänä heinäkuun iltana veneessä auringonlaskua seuraten ja nauttia höysteeksi päälle pari olutta hyvässä seurassa. Vielä kun yleensä saalistakin tulee, illanvietosta jää käteen muutakin kuin Karhun hylsyjä. Kiitos paikallisen kalastuskunnan, kuhakanta on viime vuosina kasvanut pohjoisesta sijainnistaan huolimatta jo kohtuullista kalastusta kestäväksi. Kalojen kokokin on vuosien mittaan kasvanut jo hyviin mittoihin, kesällä 2006 suurin kala painoi jo 3.2 kiloa, kun se muutama vuosi takaperin oli vain reilun pari kiloa. Kerhon jäsenet ovat aktiivisesti osallistuneet kuhan istutuksiin myös muihin Hossan järviin, istutusten tuloksia pääsee ensi kerran kokeilemaan toivottavasti parin kesän jälkeen.

Kesä 2007 ei ollut kuhavuotena aivan yhtä hyvä kuin 2006. Oletettavasti saaliin pieneneminen johtuui hieman kylmähköstä kesästä sekä kerholaisten loma-aikana vallinneista pääosin heikoista kalakeleistä. Harmittavan monena iltana tuuli painoi pohjoisesta ja edellisten vuosien kokemuksista viisastuneena silloin ei kannata lähteä vetämään tyhjää, saman saa lähtemättäkin. Yhtään tyhjää reissua ei kuitenkaan tullut, mikä sinänsä on hyvä saavutus, sillä ainakin kerholaisten itselleen asettama kuhan alamitta on 40 senttiä.

Kesä 2007 jäi vähän vajavaiseksi myös kuhien koon suhteen. Vuosi vuodelta suurentunut "kesän isoin" antoi tänä vuonna ikävä kyllä odottaa itseään ja ehkä seuraavaa kesää, sillä yhtään yli 3 kilon kalaa ei noussut. Ensi kesää odotellen.

- Mika

            

Sivun alkuun

Norja / Lavangen kesä 2007

Kalastus Norjan vuonoilla on kasvattanut viime vuosina suosiotaan suomalaisten kalamiesten keskuudessa. Ja miksi ei? Upeita maisemia ja isoja kaloja on tarjolla. FC Hossan jäsenistössä on useampia innokkaita merikalastajia, seuraavassa tarinaa kesältä 2007.

 

Kohteena oli Lavangenvuono Tromsan läänissä, hieman Narvikista pohjoiseen. Lavangen on pienehkö vuono, noin 10 kilometriä pitkä ja kolmisen kilometriä leveä. Vuono on hyvin suojainen ja kun vielä säät suosivat, niin saimme kalastaa useimpina päivinä lähes tyynellä merellä. Reissussa olivat mukana Janne sekä Jyrki perheineen.

 

Reissu lähti heti alkuun hyvin käyntiin. Jo ensimmäisinä päivinä vuono antoi hyvin pikkuseitä (0,5-1 kg). Lisäksi Mari sai heti ensimmäisenä 6,2 kg turskan, josta kuva ohessa. Kalantulo vielä parani viikon kuluessa, kun kalastustekniikka ja kalapaikat saatiin paremmin haltuun. Reissun kalastuksellinen huipentuma oli viimeisenä kalastusiltana saatu, Jannen väsyttämä, tasan 10 kg ruijanpallas. Kaikkiaan reissu onnistui kalastuksellisesti ja muutenkin hyvin. Viikon saaliina oli kaikkiaan noin 200 kalaa, joista valtaosa seitä. Seiden lisäksi saaliiksi saatiin keiloja, turskia, puna-ahvenia, meritaimen ja ruijanpallas. Suurimmat kalat olivat edellä mainittujen lisäksi 4 kg keila ja 3,5 kg sei. Lisäksi on erikseen mainittava yksi "junatärppi". Olin nostamassa juksaa pohjasta ylös ja pilkki oli noin kymmenen metriä veneen alla, kun tuli aivan käsittämätön tärppi ja tapsisiima katkesi kuin ompelulanka… SE OLI ISO!.

 

Muuten reissusta jäi mieleen käynti Andörjan saarelle. Olimme liikkeellä ihan turisteina, emme oikeastaan kalastaneet lainkaan. Saari on maisemiltaan aivan upea, ehkä kaunein paikka, jossa olen ikinä käynyt. Saaren keskelle työntyvän vuonon suu on ihan hyvä rannalta kalastuspaikka. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Muista luontoelämyksistä mainittakoon vuonossa nähty saukko ja pyöriäiset.

 

Kesän 2007 reissu ei yhtään laskenut allekirjoittaneen "jäämerikuumetta", päinvastoin. Ensikesän reissu on jo varattu. Tuleva kohde on Senjan saari hieman Lavangenista pohjoiseen. 

–Jyrki / Helmikuu08-

Sivun alkuun

Verkotusta Liminganlahdella

Sivun alkuun

Andorja 2008 – Kevätreissu Jäämerelle

Jäämeren kalastus on kolahtanut allekirjoittaneeseen niin lujaa, että oli pakko päästä käymään reissu heti, kun kevät ennätti Pohjois-Norjaan. Tilaisuus tarjoutui nopeasti, kun vanhat koulukaverit Paraisilta, Katja ja Tarvo tarjosivat mahdollisuuden päästä mukaan Andorjalle.

 

Matka Norjaan sujui rattoisasti. Matkalla pysähdyttiin Ruotsissa Abiskossa syömään sekä ostoksille ja muutoin työnnettiin liki yhtä soittoa Andorjalle. Ensimmäisenä iltana ei vielä lähdetty merelle, vaan ilta pyhitettiin rantakalastukselle ja juopottelulle.Seuraavana päivänä aloitettiin varsinainen kalastus. Kalastus sujui hienosti alusta saakka. Heti ensimmäisenä päivänä veneeseen tuli kissakala ja muutama suurehko keila. Tosin seit loistivat poissaolollaan, joten niitä lähdettiin etsimään Andorjan vuorovesisirrasta, josta niitä löytyikin mukavasti.

     

Kalastus jatkui samanlaisena koko viikon, tosin sei lisääntyi alueella selvästi loppuviikkoa kohden. Kalan saalis nousi loppujen lopuksi varsin hyväksi, joskin varsinaiset isomukset jäivät puuttumaan. Reissun suurimmat kalat olivat 5,9 kg, noin vitonen turska ja pari 4 kg keilaa. Lajivalikoima oli sei, turska, keila, puna-ahven, kolja, kissakala ja molva. Reissun parasta antia oli mahtava pyöriäisnäytös, viisi pyöriäistä temppuili 50 metrin säteellä veneestä varmaan puolituntia. Lisäksi säät oli aivan mahtavat!. MUTTA...En edelleenkään saanut kissaa ylös asti. Paineet kasvaa. No heinäkuussa sitten Senjalle varsinaiselle FC-Hossa reissulle.

-Jyrki-

Sivun alkuun

Kaldfarnesin kissat - FC-Hossa merikalassa Senjan saarella

Alkutalvesta 2007 kaksi FC Hossan aktiivijäsentä päätti toteuttaa jo pitkään puheissa olleen kalastusreissun pohjois-Norjaan. Reissu oli tarkoitus toteuttaa niin sanottuna B-luokan reissuna, eli myös molempien perheet tulisivat mukaan.  Sopivia mökkejä alettiin kartoittaa jo loka-marraskuun aikoihin ja mökki laitettiin varaukseen marraskuun loppupuolella. Sopivia vaihtoehtoja oli kymmeniä, lopulta matkakohteeksi valikoitui Kaldfarnes niminen pieni kylä Senjan saarella, noin 200 kilometriä Tromssasta etelään.

 

Niin sitten pitkän talven jälkeen heinäkuun 12. päivä karavaani lähti kulkemaan kohti Norjaa. Noin 13,5 tunnin ajomatkan ja muutaman pysähdyksen jälkeen autot parkkeerattiin mökin pihalle. Hetken kuluttua mökin omistaja Steinar jo kurvasikin paikalle lausumaan pakolliset tervetuliaissanat turisteille. Ruotsin, norjan ja englannin kielellä saimme kommunikoitua ne tärkeimmät, eli mistä löytyy mökkiin kuuluva vene ja mistä saadaan moottoriin polttoainetta. Itse mökiltä oli vuonon toisella puolella olevalle laiturille ja veneelle matkaa parisen kilometriä, mikä toisaalta oli ihan hyvä asia, sillä se varmisti että veneessä oli aina ainakin yksi selväpäinen kuski.

 

Ensimmäisenä iltana kalastus jäi pelkästään rannalta heittelyyn. Se alkoi tosi lupaavasti heti parin heiton jälkeen saadun sein muodossa, mutta loppuilta meni enemmänkin kokemusten hakemiseen ja komeiden vuonomaisemien taivasteluun.

 

Toinen päivä alkoi sitten jo huomattavasti paremmin. Jyrki kävi aamulla virittelemässä vehkeitä venerannassa ja virittely reissu toi saaliiksi pari makrillia, jotka olivat saamamiehelle ensimmäiset laatuaan. Odotukset alkoivat viritä illan venereissua varten. Illalla päästiin sitten tositoimiin. Mukaan lähti Mikan ja Jyrkin lisäksi myös Joni poika. Vesille lähdettiin hyvissä ajoin ennen vuoroveden yläkohtaa ja kokka suunnattiin kohti etukäteen suunniteltuja paikkoja. Alku oli tälläkin kertaa lupaava, täkykaloina toimivat pienet seit saatiin ylös vartissa ja seuraavaksi siirryttiin juksaamaan vähän syvemmälle. Juksaaminen aloitettiin vuonon nokalta noin 30 metrin vedeltä ja kohtapuoliin oli ensimmäiset kalat veneessä. Hauska sattuma oli, että kaksi ensimmäistä kalaa oli molvia. Mika ja Joni saivat näin pään auki myös tämän lajin suhteen. Ikävä kyllä suurin osa muista kaloista oli keiloja, mahtui joukkoon tosin pari turskaakin. Kokokaan ei ollut mitään juuri mainittavaa, kilosta kahteen. Illan omalaatuisin tapahtuma oli, kun kissakala nousi veneen viereen niin, ettei se ollut kiinni syötissä lainkaan. Vavassa ollut Jyrki kehotti Mikaa koukkaamaan, mutta valitettavasti "ei-kuskivuorossa" ollut Mika oli juuri k.....semassa pulloon, eikä päässyt koukkaamaan. Kissa kellotteli veneen vieressä 30 sekunttia, avasi suunsa ja häipyi. Jyrkin eka kissa jäi vieläkin saamatta... Kalaa tuolla paikalla tuntui olevan enemmänkin, pohjaa kolistellessa siimassa tuntui välillä sellainen rouhinta että tuskin malttoi odottaa vastaiskun tekoa. Harmittavan usein vastaiskua tehdessä kalat irtoilivat, joten seuraavaksi illaksi laadittiin uusi taktiikka. Illan saldoksi jäi kuitenkin kilomääräisesti mitaten ihan mukava määrä kalaa, vaikka koko ja laatu eivät ollutkaan parasta mahdollista. Kalastusillan kruunasi mökillä nautittu puolikas Saarenmaa kyytipoikinaan pari Karhua. Omia oluitahan tuonne rajanaapuriimme ei tietenkään saa kuskata, onneksemme vararenkaan alle oli "unohtunut" yksi laatikollinen tuota niin maukasta juomaa.

 

Seuraavana päivän reissua suunnitellessamme seurueemme kalastusammattilainen arveli nuo edellisen illan rouhivat veijarit kissakaloiksi. Juksat viriteltiin hieman paremmin kissojen makuun; ison kolmihaarakoukun tilalle vaihdettiin henkarin päässä oleva yksihaarakoukku, jotta mahdollisen kissan saisi paremmin koukutettua. Illan suussa vesille päästyämme ajelimme edellisillan pelipaikoille. Hetken päästä tulikin todettua arviot oikeaksi, paikalle ei ehditty olla puolta tuntia pidempään kun jo ensimmäinen kissa oli veneessä. Mikään isomus ei tämäkään ollut, mutta lajipisteet saa pienemmästäkin kalasta. Muuten ilta ei ollut saaliin suhteen mikään loistava, pari kissaa ja makrillia, sekä muutama sei ja kolja. Hyvät ruokakalat saatiin siis kuitenkin veneeseen. Mainitsemisen arvoista on myös, että Jyrki sai lopultakin ensimmäisen kissan, kolmas reissu toden sanoi. Erikseen täytyy mainita, että grillattu kissakala on yllättävänkin hyvää ottaen huomioon kalan kohtuullisen ruma ulkonäkö…

 

Puolen viikon maissa jäsen Janne liityi seuraamme ja kalastus jatkui vaihtelevin tuloksin. Loppuviikosta kalansaalis alkoi kuitenkin jo huomattavasti parantua. Tämä johtui luonnollisestikin siitä, että yritys/erehdys periaatteella ja kaikua tehokkaasti käyttäen löysimme muutaman kohtuullisen hyvän kalapaikan. Täytyy kuitenkin sanoa, että ennakko-odotukset Kaldfarnesin kalansaaliista olivat ehkä suuremmat, kuin mitä tulos loppupelissä oli. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että paikka olisi huono tai kalaa ei olisi tullut, kalaa syötiin viikon mittaan päivittäin ja kotimatkallekin sitä lähti mukaan täysi kylmälaukullinen valmista fileetä. Fiilikset johtuvat ehkä enemmänkin siitä että isoimmat kalat jäivät puuttumaan kokonaan, pari isoa kalaa olisivat varmasti muuttaneet tilanteen kokonaan.

 

Yksi hienoimmista hetkistä kalastuksen suhteen oli makrillien pyynti. Sisävesien kalastajalle makrillien syöntihalukkuus parhaimpaan syöntiaikaan oli melkeinpä jotain käsittämätöntä. Kun makrilliparvi oli lokkien ja pikkukalojen pintaantumisen avulla paikallistettu, oli melkein kirkossa kuulutettu että parilla ensimmäisellä heitolla oli kala kiinni. Parhaimmalla spotilla oli kolmella kalastajalla kala yhtä aikaa kiinni, joista kaksi oli tuplatärppejä. Tuplaa kelatessa saattoi vielä monta kalaa seurata ja yrittää ottaa kiinni jo toisen suussa oleviin vieheisiin! Makrilleja saatiin reissun aikana parisen kymmentä, joista suurin osa tuli syötyä paikan päällä. Savustettu makrilli nousi ehdottomasti yhdeksi ainakin tämän kirjoittajan suosikkikalaksi. Sen samettisen pehmeä ja maukas liha on todella suussa sulavaa. Makrillit olivat myös varsin kookkaita, suurimmat yksilöt lähenivät kilon rajaa ja alle puolikiloisia ei tullut lainkaan. Hieno kala!

 

Kaiken kaikkiaan reissua voi pitää onnistuneena. Muutamista vesikuuroista huolimatta sääkin oli hyvä ja kalaa tuli riittävissä määrin. Hienot maisemat, pyöriäiset ja lunnit pitivät myös mielen virkeänä. Lisäksi suuri kiitos kuuluu vaimoihmisille jotka kiitettävän kärsivällisesti jaksoivat paimentaa lapsikatrasta miesten ollessa vesillä. Vinkkinä muille vastaavaa reissua suunnitteleville; riittävästi punaviiniä ja olutta & muita virvokkeita pitävät vaimotkin tyytyväisinä ja kohtuullisen hiljaisina, ainakin jos niiden nauttiminen pysyy kohtuudessa…
 

-Mika ja Jyrki-

Sivun alkuun

Hauki Antin ennätyshauki

Kala nappasi 19.7.2008 keskellä kirkasta päivää rannalta heittämääni meppsin kumikalaan, jolla oli tarkoitus narrata ahvenia. Kuivajärvellä sijaitseva Heinäjärvi on nimensä mukaisesti heinikkoinen ja matala, joten kalan ylössaanti onnistui melkoisella tuurilla.Haavimiehen ripeän toiminnan ansiosta kala saatiin haavilla pyrstöpuolesta työntämällä ja käsin leuasta vetämällä kuiville.Uistinkin jo irtosi loppuhuipennuksen aikana. Hauki punnittiin paikallisen metsästysseuran lahtivajalla vanhalla kaupan vaaàlla.Painoa oli 10.8 kg ja pituutta 119 cm. Kuvassa hauki on jo pari päivää ässehtinyt jääkaapissa ja suolistettu, joten se ei enää näytä ihan yhtä vankalta,toisin kuin pitelijänsä. Jotenkin tämän tapauksen jälkeen minulla ei tee mieli uida lumpeikkoisissa metsälammissa.

Antti Huuhtanen, FC-Hossan aktiivijäsen

FC Hossan Pääsiäispilkit 2009

Mika Karvonen

Nälkämaan miehet Altavuonolla 10-14.6.09

Allekirjoittaneen jäämerikuume jatkuu ja pahenee. Myös tänä vuonna oli pakko päästä heti keväällä liikkeelle. Kohteeksi valikoitui Talvik niminen pieni kylä Altavuonon rannassa. Kylässä on erityisesti suomalaisiin asiakkaisiin suuntautunut pieni kalastusmatkailuyritys Talvik rorbu och sjöhus (www.talvikrorbuer.no/index02.html), jonka ystävällisen isännän Arne Holmenin kanssa reissun järjestelyt sujuivat sutjakasti. Reissuun ilmoittautuivat mukaan allekirjoittaneen lisäksi Mika, sekä merikalastusensikertalaiset Jani ja Jouni. Näin Nälkämaan tiimi oli valmis.

Koska kauas on pitkä matka, oli reissun järjestämisessä omat kommervenkkinsa ja lopulta päädyttiin siihen, että allekirjoittanut ja Jani lähtivät matkaan keskiviikkona Oulusta ja ottivat loppuretkueen mukaan illalla Kemin lentokentältä. Tästä matka jatkui Tunturikeskus Galdotievaan, Hetan pohjoispuolelle. Siellä oli vuokramökki odottamassa väsyneitä kulkijoita, jotka kyllä nukkumisen sijasta aloittivat kortin peluun, saunomisen ja virvokkeiden nauttimisen, joka jatkui aamuyölle.

Seuraavana aamuna porukka heräsi illanviettoon nähden suhteellisen virkeänä ja vielä aamupäivän puolella retkikunta saapui Norjaan. Koska mökki ja vene olivat valmiina vasta klo 14.00, päätettiin kalastus aloittaa rantapyynnillä pari kilometriä Talvikin länsipuolella olevilta kallioilta. Rantapyynti onnistuikin ihan mukavasti, saaliina kymmenkunta seitä, isoimmat lähellä kahta kiloa ja yksi kissakala, eli yksi reissun päätavoitteista tuli täytettyä heti saman tien. Kun porukka kapusi takaisin tielle, vastaan tuli ranskan kilvillä varustettu asuntoauto, jolle tietysti nostimme kalapussia näytille. Asuntoauto kurvasi takaisin ja autosta hyppäsi iäkäs ranskalainen herrasmies, joka oli kovin kiinnostunut kaloistamme. Koska kalaa oli mukavasti, päätimme lahjoittaa parsikunnalle ruokakalat, jotka otettiinkin kiitollisena vastaan. Meille olisi tietysti pelkkä kiitoskin riittänyt, mutta kun miekkonen tarjosi asuntoauton jääkaapista jääkylmät oluet ja antoi lahjaksi laadukkaan kuohuviini pullon, niin olimme varmasti kaikki tapaamiseen hyvin tyytyväisiä!

Arnen luokse saavuttuamme alkoi välineiden virittely ja ruuan laitto. Kun miehet oli saatu tankattua, niin lähdettiin merelle. Reissu alkoi hyvin omalaatuisesti, emme olleet ehtineet kalastaa kuin muutaman minuutin, niin Mikalla tärppäsi ja raskaasti. Lyhyen suostuttelun jälkeen kala nousi pohjasta ja paljastui turskaksi. Painoa oli vaatimattomat 14 kg. Ison turskan lisäksi saaliiksi nousi pari nättiä seitä ja pienempiä kaloja. Syvä pyynnin jälkeen siirryttiin mataliin 20-50 mertin vesiin kalastamaan vielä hetkeksi kissakalaa. Allekirjoittanut saikin pienehkön 
kissakalan veneeseen.

Toinen kalastuspäivä sujui paljolti ensimmäisen malliin. Mika sai taas 14 kilon turskan, mutta muuten syväpyynnin saalis jäi vaisuksi. Sen sijaan kissaa nousi rannoista tasaiseen tahtiin. Mitään jättiläisiä emme saaneet, mutta kolmen kilon raja meni rikki pari kertaa. Sekaan tuli myös yksi kolja ja molva. Perjantai-ilta kuluikin sitten hyvän ruuan ja runsaan juoman merkeissä. Harrastimme myös Kainuulais-Savolaista kulttuurinvaihtoa korttipöydän ääressä. Illan tapahtumista mainittavampana voi ehkä pitää savonlinnalaisen Riuden saamaa kuusikiloista ruijanpallasta. Allekirjoittanut lensi Riuden kanssa yhtä aikaa ulos pokeripöydästä ja menimme pitkä pullo mukana laiturille miettimään maailman pahuutta. Tällöin Riude alkoi vilkuilemaan laiturilla ollutta ootto-onkeaan ja huomasi, että ongessa on kala. Hetken päästä pääsin jo koukkamaan pallaksen laiturille.

Lauantaille meillä oli selvä agenda, seitä on saatava kotiin viemisiksi. Tämän tavoitteen kannustamana ajoimme huomattavasti ulommas vuonon suulla sijaitsevalle matalikolle. Homma onnistui nappiin 0,7-1,5 kg seitä alkoi nousta veneeseen heti ja laiturilla odottikin sitten tunnin fileointiurakka. Illalla kävimme vielä onkimassa hetken kissakalaa, jota löytyi taas mukavasti ja niin reissu alkoi olla paketissa. Enää oli jäljellä välinehuolto ja kotimatka.

Kotimatka sujui hyvin ja muutenkin mieli on hyvä. Reissu oli onnistunut aika tavalla nappiin. Joka mies sai seitä, turskaa ja kissakalaa. Muut reissun saalislajit olivat kolja, molva, keila ja puna-ahven. Talvikiin palataan vielä!

 

-Jyrki-

Sivun alkuun